Tänään SE tapahtui, ihan yllärina! Oon ihan äimänä En villeimmissä haaveissanikaan uskonut, että viimeinen ykkönen tulis ainakaan ennen kesää ja ulkokisoja. Ei olla treenattu koko talvena kuin pari kertaa, ryhmässä ei kertaakaan eikä edes liikkuroituna. Saatiin peruutuspaikka Tornion tokokokeeseen, ja mietin vielä aamullakin viitsinkö edes lähteä. Lähdettiin kuitenkin ilman minkäänlaisia odotuksia, lähinnä kokeilemaan onnistuuko hallikisat edellenkään. Hallikammokin pieneni roimasti, meillä molemmilla Näköjään se todellakin on niin, että lahjattomat treenaa
Kolme vuotta sitten aloitettiin kisaura Tornion hallissa, ja tänään ympyrä iloisesti sulkeutui Nyt voidaan keskittyä agiliitoon ja Unski-veikkasen kouluttamiseen

Tässäpä vielä pisteet:

Paikkaistuminen: 0, istui 1,5 minuuttia, jonka jälkeen oli mennyt maahan
Paikkamakuu: 8, ennakoi maahanmenoa
Seuraaminen: 8, alussa edisti, sitten oikein mallikasta
Idari: 9, jes, kaikki vaihdot onnistui!
Luoksetulo: 9
Ruutu: 10
Ohjattu: 10
Metalli: 10 Heitin todella pahasti vinoon, mutta Eevi-neitinen korjasi hienosti ja hyppäsi takaisinkin
Tunnari: 10
Kaukot: 9
Nollasta huolimatta 269 pistettä, sijoitus 4/10, TK4, FIN TVA!!!!!!!!

Tänään Eevi pääsi hakumetsään. Edellisestä kerrasta oli taas yli puoli vuotta, mutta hiljaa hyvä tulee ;) Tehtiin taas niin että Pirjo ja Eeva meni vuorotellen piiloon ja lähdettiin Eevin kans hihnassa tekemään siksakkia. Sitten kun Eevi merkkasi selvästi, päästin irti. Joka kerralla ukko löytyi, mutta ekalla haistoi Eevan jäljen ja meni sitä pitkin piilolle. Eikä malttanut jäädä ukon luo, vaan kun oli syönyt rasian tyhjäksi, lähti kouhottamaan ympäri metsää. Toisella kerralla merkkasi jo aiemmin, mutta minä en sitä tajunnut/huomannut, unohti homman ja ajautui taas jäljelle. Viimeinen ajo oli onnistunein ja paras! Silloin huomasin merkkauksen, päästin irti ja Eevi juoksi suoraan ukolle. Oli hetken menossa jäljelle, pysähtyi ja meni suorinta tietä Pirjon luo ja häntä heiluen jäi sinne. Kun lähdin viemään Eeviä takaisin autolle, ukot jäi huutelemaan Eeviä metsään ja kovasti neiti ois ollut menossa vielä ukkojen luo. Ehkäpä ensi kerralla on taas hirmuinen into ja hinku ukkoja etsimään. Ens kerralla ukot vois jokaisen etsinnän välissäkin huhuilla Eeviä :)
On kyllä hauska harrastus tämä hakuilu :) On se koiran nenä vaan uskomaton kapine :)

Tänään oli neljä vaavi-koilaa paikalla ja paljon taas puuhattiin :)
Ekaksi treenattiin namikupin avulla esteellä leikkaamista molempiin suuntiin. Sitten tehtiin sylikäännöksiä ja twistejä, joiden jälkeen lähdettiin esteille.
Eka putkeen irtoamista, niin että putken päässä joko nami tai lelu, Minna piti hihnan päästä ja me lähetettiin koira putken suulta. Ei siis juostu itse putken toiseen päähän, vaan koiran piti irrota namille/lelulle.
Sitten taas keppejä verkoilla. Tärkeää antaa pennun itse hoksata, eikä huitoa kädellä. Tehtiin myös kepeille menoa yhden esteen kautta. Sitten puomia, nami maasta ja sitten syötettiin lisää kädestä (etujalat maassa). Tässä Uunolla meinaa aina joku jalka valahtaa kyydistä :) Keinua myös, namit lasleutumiskohdassa ja namikuppi keinu päässä. Lopuksi putken ja aidan avulla sylikäännösharjoitus (putki, sylkkäri takaahyppyyn ja takaisin putkeen) ja putkella ja kahdella aidalla twisti harjoitus.
Hurjasti ehditään tehdä ja edetään nopeasti, välillä tuntuu että vähän liiankin nopeasti. Mutta kivvaa oli taas :)

Uuno korkkasi näyttelyuran Kajaanin pentunäyttelyssä 1.11.2008. Pentuloinen oli näyttelypäivänä 5 kk ja 3 päivää. Pikkupentuluokassa Uuno oli ainut ja isommissa oli ainoastaan 8,5 kuukauden ikäinen Möntti-staffi (ROP-pentu)
Tuomarina Pirjo Aaltonen. Tässäpä Uunon arvostelu:

" Vielä hyvin pentumainen, paljon aikaa tarvitseva. Hyvät pään mittasuhteet, mutta pään tulee vahvistua. Tyypilliset korvat. Hyvät eturaajat. Sopusuhtaisesti kulmautunut. Rungon tulee vahvistua. Hieman korkealle kiinnittynyt häntä jota kantaa korkealla. Liikkuu hyvin. "
kas kummaa, jos pikkupentuluokassa on vielä hyvin pentumainen ;) Tämä mun mielestä on näytteöyissä niin hölmöä, ettei koiran ikää juurikaan oteta huomioon. Enemmän mua huolestuttaisi jos 5 kuukauden ikäisenä koira ois valmis. Mutta siis tyytyväinen olen KP:hen, ja etenkin Uunon käytökseen. Toinen liikkui todella hyvin ja kauniisti ja seisoi paikallaan koko arvostelun ajan :) Ihana pieni mies tuo Uuno-puunonen!!! Ja oli reippaana koko pitkän päivän ja lunkisti istui äitin sylissä ja katseli mun ja Eevin kouhotusta :)

Eevillä oli samassa paikassa melkein samaan aikaan agi-kisat. Pienen säätämisen jälkeen ehdin kuin ehdinkin molempien kanssa oikeaan aikaan oikeaan paikkaan.
 Mitään huipputuloksia ei tullut, mutta hyvä mieli jäi Lähdöissä pysyttiin ja kuulollakin oltiin melkolailla. Eka radalta 20 ja pari sekkaa yliaikaa. Yksi kielto hypyllä (ohjasin huonosti), toinen kielto kepeiltä (järkky vaikea kulma, taipui ekaan väliin, mutta jäikin siihen) plus kaksi rimaa. Toinen rata oli hyppyrata, josta yksi rima, ja ohjausvirheen vuoksi kielto hypyllä (tai siis juoksi vaan ohi, kun meni mutka pitkäksi). Tältäkin radalta muutama sekunti yliaikaa, vaikka vauhtia oli hirmuisesti. Tiukat ihanneajat oli, toki mutkat vie aikaa ja kiellot kans.
Ja rimat tippuu vissiin, kun mä aina riman päällä teen jotain dramaattista. Mutta hauskaa meillä oli

Ensimmäinen koirani, rakas ja raivostuttava karvapallo, pomeranian Tipsu nukkuu nyt ikuista unta
13 vuotta ja 3 kuukautta Tipsu jaksoi juosta ja lopussa köpötellä, mutta sitten väsymys voitti aika yllättäen. Eilen Tipsu vielä saatteli meidät äitin kanssa junalle ja tänään mummeli oli päivän aikana nukahtanut ikiuneen.

Lepää rauhassa pikkuinen tupsukorva


Pieni mä olin
vielä itsekin
kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin
mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä lain.
Sinä kasvoit mun vierelläin.
Kuinka hyvä on ollutkaan näin.

;: Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen :;

Usein mä tunsin
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään
ja poluille vei
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin.
Ja sun turkkiasi silitin.

;: Sä oot mun pieni rakas ystäväin.
Juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen. :;

Yhteinen aika pian lopussa on.
Sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo, leikit ja riemut auringon
taivaanrannan taakse katoaa.
Pian sammuu säde viimeinen.
Siitä kiinni pitää voi mä en.

;: Sä oot mun pieni rakas ystäväin
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen :;