Tänään Eevi pääsi hakumetsään. Edellisestä kerrasta oli taas yli puoli vuotta, mutta hiljaa hyvä tulee ;) Tehtiin taas niin että Pirjo ja Eeva meni vuorotellen piiloon ja lähdettiin Eevin kans hihnassa tekemään siksakkia. Sitten kun Eevi merkkasi selvästi, päästin irti. Joka kerralla ukko löytyi, mutta ekalla haistoi Eevan jäljen ja meni sitä pitkin piilolle. Eikä malttanut jäädä ukon luo, vaan kun oli syönyt rasian tyhjäksi, lähti kouhottamaan ympäri metsää. Toisella kerralla merkkasi jo aiemmin, mutta minä en sitä tajunnut/huomannut, unohti homman ja ajautui taas jäljelle. Viimeinen ajo oli onnistunein ja paras! Silloin huomasin merkkauksen, päästin irti ja Eevi juoksi suoraan ukolle. Oli hetken menossa jäljelle, pysähtyi ja meni suorinta tietä Pirjon luo ja häntä heiluen jäi sinne. Kun lähdin viemään Eeviä takaisin autolle, ukot jäi huutelemaan Eeviä metsään ja kovasti neiti ois ollut menossa vielä ukkojen luo. Ehkäpä ensi kerralla on taas hirmuinen into ja hinku ukkoja etsimään. Ens kerralla ukot vois jokaisen etsinnän välissäkin huhuilla Eeviä :)
On kyllä hauska harrastus tämä hakuilu :) On se koiran nenä vaan uskomaton kapine :)