Eilen treenailtiin haukkiksella. Vauhtia oli puolet enemmän kuin yleensä, mikä sinänsä ihan positiivista (vaikkei koskaan olekaan etana ;) ), mutta kun mukana oli myös kä-kä-kä-kä ja räyhräyh, niin ei niin kiva :) Ilmeisesti neiti keräsi kierroksia, kun joutui odottamaan autossa kentän vierellä kun veikkanen kävi painimassa muiden pikku pötköjen kanssa :)
Treenit siis melkoista sähläystä. Ruutuun oli hirmu hinku koko ajan, idarissa kun jätin seisomaan, istui kesken kaiken ekan kerran ikinä, lisäksi kääntyi vastaan. Uusi yritys ja onnistuminen. Kierroksia oli liikkeissä vähän turhan paljon, merkeille mennessäkin piti haukahdella. Lisäksi tyhmänä vaikeutin omalla tyhmyydellani koko hommaa, kun merkki ja idarin törpöt oli lähekkäin, niin Eevi ei ollut varma mikä on oikea merkki. Ruutuun mentiin rytinällä, tunnarissa rauhallinen ja tarkka haistelu ja oma tuli ilman pureskelua. Kaukotkin tais olla ok. ja kun kierroksia saatiin vähän tuuleteltua, alkoi treeneissä olemaan jotain järkeäkin :) Mutta kiireen vuoksi, treenit jäi aika lyhyeen. Ja jos oltais käyty heti aluksi vähän lenkillä, ois voinut olla rauhallisempaa.

Tänään uusinta. Ja meno oli onneksi ihan eri svääreistä. Yhtään ei äännellyt ja intoa oli sopivasti. Laitoin kentälle kaksi ruutua erilaisilla törpöillä, eka ruutu tökki vähän aluksi, toinen sujui upeesti! Eka ruutuun yritti ensin kaksi kertaa sivureunasta, mutta kun palautin merkille uudestaan, hakeutui keskelle.Tänään kaikki sujui ongelmitta. Idarin seuruussa on edelleen toivomista. Ohjattu onnistui, mutta se on liike, joka voi helposti myös epäonnistua, jos ei näe oikeaa kapulaa vaan keskimmäisen. Ruutu on yleensä hieno, mutta on herkkä, niin herkkä....Ja sitten on vielä tunnari ja idari ja seuruu ja kaukot ja ja ja....Kaikki on niiin pienestä kiinni. Se kait tästä tekeekin niin jännää :)