Jep, sain agilitystä kotiläksyjä: tartteis alkaa käydä juoksemassa, sekä aerobicissä.... :) Eli olen siis auttamattomasti hidas ja kömpelö, ja sitten kun lisäksi jään pyllimään ja ihmettelemään, ja pysähdyn odottamaan(!) Eeviä (!), niin siinäpä sitä sitten ollaankin. Nyt on taas masennusmaximus. Mä en vaan osaa... :(
Mutta tuntui kyllä, ettei neitikään ollut ihan hanskassa tänään, luuli taas tietävänsä ja sooloili välillä omiaan. Ja varmaan ohjasin huonosti. Eikä ne kaikki rimatkaan pysyneet ylhäällä. Huoh.
Kouluttaja sanoikin meidän säätämisen jälkeen, että tehdäänpäs nyt niin, että sallitaan ne ohjausvirheet, mutta tavoitteena on että rimat pysyis. No, siltikin kaksi tippui. Vattu! Mietittiin taas, että auttaisko jos aina riman tipahdettua peli seis. Mutta siinä on vain sellainen pieni ongelma, että yleensä huomaan tippuneen riman vasta liian myöhään...sitten kun neiti painaa jo seuraavilla esteillä...On tämä vaan niiiin hankalaa. Puuh.
Ja viikonloppuna ois tiedossa neljä starttia. Oujee....