huh, piitkän työpäivän jälkeen koira kyytiin ja agilityyn. Toivoin hartaasti, että ois joku helppo rata, mutta pah. Joopa joo. Mä taas sähelsin enemmän kuin tarpeeksi, pyörin väärään suuntaan, jäin pyllimään ja olin hidas ja myöhässä. Voi vee, tämä on vaikeaa. Jarmo naureskeli,että ehdin silloin, kun mun on pakko, mutta kun ei tarviis tehdä ihmeitä, jään pyllimään. Niin-pä. Mutta koiruus teki oikein vaikka ohjaaja ohjasikin päin mäntyä :) Muutamia rimoja ropisi, mutta nekin tasi tulla mun huonon käskytyksen vuoksi.
Ne olikin sitten viimeiset halliharkat. Saatiin kesäksi kotiläksyksi opetella tiukkoja käännöksiä (lelulla) ja hiljennyskäsky. Lisäksi en saa päästää Eeviä jatkamaan matkaa, jos ei tule kiinni käteen kun käsken "tässä". Hallittavuus on kaiken a ja o. Ohjaus paranee, luotto kasvaa ja rimatkin pysyy paremmin. Siinäpä riittääkin työsarkaa . Mutta sunnuntaina esteet muuttaa meidän naapuriin, JIPIIII!!!!!!!!